Miestenpiirin arkisto

Miestenpiirin arkistossa on esillä aitomiesten järjestämiä tapahtumia ja muuta aitomiesten toimintaan liittyviä asioita. Mahdollisuuksien mukaan tapahtumista on kuvia, ynnä muuta aiheeseen sopivaa materiaalia. Voit valita katsottavan tapahtuman allaolevista linkeistä.

Aitomiesten kirkkoveneretki 2011

Vuoden 2011 kirkkoveneretki alkoi perinteisesti kokoontumisella Torpan kurssikeskuksella. Kun matkatavarat oli lastattu Isosaari-laivaan, irtauduimme laiturista puolisen tuntia aikataulusta jäljessä ja lievästi alimiehitetyllä kirkkoveneellä (8 soutajaa + perämies). Ilma oli kuitenkin mitä kaunein — järvi oli lähes tyyni, ja aurinko paisto lähes pilvettömältä taivaalta. Varmasti osittain hyvän soutusään ansiosta olimmekin lopulta perillä Isosaaressa noin kolmen tunnin ja viiden minuutin soutamisen jälkeen. Perillä Isosaaressa nautimme vielä iltapalaa ja kävimme saunassa ja järvessä virkistäytymässä. Sitten uni maittoikin jo makeasti.

Retkemme ensimmäisen opetuksen piti lauantai-aamupäivällä Isto Tuokko. Lapsille oli sillä välin tuttuun tapaan kalastuskoulua, vetäjänä tällä kertaa Palvasen Osmo. Iston luennon aiheena oli "Miehen elämänkaari". Sisällöllisesti luennon materiaali perustui Robert Hicksin kirjaan "The Masculine Journey". Yhtenä ajatuksena Tuokko toi se esille sen, että miehellä olisi hyvä kaikkina ikäkausina olla joku tai joitakin mentoreita — siis vanhempia, saman elämänvaiheen jo ohittaneita miehiä — jotka voisivat opastaa tietyn elämänvaiheen ongelmien kanssa kamppailevaa nuorempaa miestä oikeaan suuntaan.

Ennen lounasta ehdimme vielä askarrella hieman polttopuita Isosaaren saunanlämmittäjille, minkä jälkeen oli Iston toisen opetuksen aika.

Iston toinen luento käsitteli aihetta "Mies ja hänen naisensa", mutta allekirjoittanut oli tuona aikana muissa tehtävissä joten luento jäi kuulematta.

Iltapäivällä keskuuteemme saapui myös pastori ja lähetysseuran pitkäaikainen lähetystyöntekijä Päivö Parviainen, kunnioitettavassa 99 vuoden iässä. Päivö piti vielä ennen päivällistä puheen, jossa hän kävi läpi mm. muistoja lapsuudestaan, uskoontulostaan sekä kokemuksistaan lähetystyöntekijänä kommunistisessa Kiinassa. Päivö kertoi myös tulevaisuuden suunnitelmistaan sekä nykyisestä toiminnastaan mm. narkomaanien auttamiseksi.

Päivön luennon jälkeen olivat vuorossa leiriolympialaiset, joissa uutena lajina oli tällä kertaa — liekö talouskriisin innoittamana — luottokortin pituusheittoa. Paras heittäjä nakkasikin korttia jopa rapiat 29 metriä. Kisan jälkeen keräsimme kylläkin kiltisti kaikki kortit jälleen talteen. Olympialaisten jälkeen paistoimme vielä makkaraa Ilkan kalliolla ja saunoimme.

Sunnuntai-aamulla paikalle saapui Päivöstä dokumenttielokuvaa tekevän tuotantoyhtiön kuvaaja. Päivö oli lupautunut esittämään aamuvoimistelunsa kameralle, ja tätä meitä kaikkia kutsuttiin seuraamaan. Ja hyvinhän se jumppa näytti sujuvan Päivöltä vielä 99-vuotiaanakin. Useimmat voimisteluliikkeet hän suoritti hartiaseisonnassa pihalle kasattujen kahden patjan päällä. Muussa yhteydessä poimin Päivöltä korvan taakse seuraavan tokaisun, jota sietää nuorempienkin miettiä: "Kaikki lihakset, joita ei käytetä, surkastuvat".

Aamupäivällä ohjelmassa oli leirijumalanpalvelus, jonka piti Päivö Parviainen yhdessä Seppo Nikkasen kanssa. Saarna käsitteli Jeesuksen toista tulemista ja tuhatvuotista valtakuntaa. Saarna sisälsi "havainnollisen demonstraation", jonka esittämiseen Päivö oli varannut puu- ja metallipalloja sisältävän rasian, jonka puupallot esittivät uskosta osattomia ihmisiä, ja metallipallot henkilökohtaisesti Jeesukseen uskovia ihmisiä. Havainnollinen demonstraatio käsitteli Jeesuksen toista tulemista, jossa Jeesus (voimakas ristin muotoinen magneetti) leijui pallorasian päälle, jolloin kaikki metallipallot pienimmästä suurimpaan kiinnittyivät Jeesus-magneettiin. Saarna oli yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään vertaansa vailla ja ainakin itse jäin kaipaamaan yhtä selkeätä opetusta omaan paikallisseurakuntaani. Pilkahdus huumoriakin saatiin kuulla, kun Päivö Jeesus- magneettia liikuttaessaan hihkaisi: "nyt Hän tulee, ottakaa valokuva!".

Sunnuntai-iltapäivällä koitti kotiinpaluun aika, joten sonnustauduimme pelastusliiveihimme, teippasimme kädet rakkojen varalta ja lähdimme matkaan. Soutajia oli paluumatkalla seitsemän sekä perämies. Alkumatka sujui sutjakkaasti, mutta päästyämme Näsijärven selälle jouduimme kovaan vastatuuleen, jonka seurauksena pääsimme perille noin puoli tuntia arvioitua myöhemmin.

Kirkkoveneretki jätti jälkeensä fyysisesti väsyneen mutta hengellisesti vireän olon, kuten aikaisempinakin vuosina. Oli virkistävää hiljentyä arjen kiireiden keskellä sekä viettää aikaa ja keskustella kristittyjen veljien kanssa. Osanottajien vähenemisen vuoksi retkellä keskusteltiin välillä siitäkin, pitäisikö retki järjestää jatkossa vain joka toinen vuosi. Kävi miten kävi, toivon henkilökohtaisesti, että tämäkin Aitomiesten hieno toimintamuoto säilyy, sillä retken jälkeen voi aina kulkea kristittynä pää pystyssä.

Jukka-Pekka Rantala